Kaupunkiseudullista suunnittelua tehdään laajasti eri kokoisilla kaupunkiseuduilla. Rakennemallit, kehityskuvat, kaupunkiseutusuunnitelmat ja MAL-suunnitelmat ovat yleisempiä suunnitteluvälineitä. Joillakin kaupunkiseuduilla, kuten Joensuussa ja Kotka-Haminassa suunnittelua tehdään kuntien yhteisillä strategisilla yleiskaavoilla. Huolimatta suunnitteluvälineiden erilaisuudesta, suunnitelmissa käsitellään samoja teemoja: maankäyttöä, asumista ja liikennettä. Muita yleisiä teemoja ovat elinkeinoelämän ja palveluiden sijoittuminen sekä viherrakenne. Tavoitteissa taas painottuvat kestävyys ja elinvoimaisuus.
Kaupunkiseudullisen suunnittelun toteutus ja päätöksenteko vaihtelevat kaupunkiseuduittain. Joillakin kaupunkiseuduilla työstä vastaa kuntayhtymä, kun taas useimmilla kaupunkiseuduilla työtä tehdään työryhmätyöskentelynä ja konsulttitoimeksiantoina kuntien yhteisessä ohjauksessa. Päätöksenteko tapahtuu pääsääntöisesti jokaisessa kunnassa erikseen, mutta joillakin kaupunkiseuduilla, kuten Tampereella ja Helsingissä, seudullisilla organisaatioilla on tärkeä valmisteleva rooli suunnitelmien hyväksymisessä ja ehdotuksen esittelyssä kunnanvaltuustoille hyväksyttäväksi.
Monella kaupunkiseudulla suunnitelmaa uudistetaan parhaillaan. Yhteistä valmisteluprosesseissa on laaja kansalais- ja päättäjäosallistaminen, joita tehdään kyselyin, työpajoin ja digitaalisin menetelmin. Väite suunnittelun demokratiavajeesta ei siis pidä paikkansa, vaan osallistamista tehdään yhä enemmän, uusin innovatiivisin keinoin. Resurssipula suunnitelmien valmistelussa ja toimeenpanossa ovat suurimmat haasteet kaupunkiseudullisessa suunnittelussa. Huolimatta resurssien niukkuudesta kunnat kokevat seudulliseen suunnitteluun panostamisen erityisen tärkeäksi koko kaupunkiseudun menestyksen kannalta.
Kestävyys ja elinvoimaisuus suunnittelussa
Kestävyys ja elinvoimaisuus näkyvät vahvasti kaupunkiseudullisten suunnitelmien tavoitteissa. Kestävyys mielletään yleisimmin ilmastotavoitteiden huomioimisena kaikilla suunnitelmien osa-alueilla niin maankäytössä, asumisessa kuin liikenteessä. Esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentäminen ei yksinään riitä, vaan kaikessa tekemisessä tulee huomioida teemojen muodostama kokonaisuus, sillä asumisen valinnat ja sijoittuminen vaikuttavat olennaisesti asukkaiden liikkumistapavalintoihin kodin, työpaikan ja vapaa-ajan harrastusten välillä. Siksi suunnitelmissa tavoitellaan usein eheää ja tiivistä kaupunkirakennetta, jossa joukkoliikenteen edellytykset ja eri toimintojen saavutettavuus ovat hyvät. Niin ikään myös viherrakenne ja virkistysalueiden sijainti, määrä, laatu ja yhteydet huomioidaan yhä useammin osana suunnitelmia. Näillä teemoilla on erityisen suuri vaikutus asukkaiden hyvinvointiin ja kaupunkiseutujen viihtyisyyteen.
Toinen kaupunkiseudullisen suunnittelun kestoteema, elinvoimaisuus nähdään elinkeinoelämän edellytysten varmistamisena ja kaupunkiseudun kilpailukykyyn panostamisena. Lisäksi asukkaiden tarpeet ja hyvän elämän edellytykset nousevat yhä vahvemmin osaksi elinvoimaisen kaupunkiseudun kehittämistä. Vetovoimaisuutta pyritään lisäämään myös tuomalla esiin kaupunkiseudun erityispiirteitä, palveluita ja luontoarvoja. Lisäksi elinvoimaisuuden ytimessä nähdään olevan kaupunkiseudun kuntayhteistyö ja yhteisen tahtotilan nostattaminen sekä yhteiseen visioon sitoutuminen. Koska yhdyskuntarakenteen kehittäminen on hidasta, suunnitteluyhteistyössä tarvitaan sekä pitkän että lyhyemmän aikavälin tavoitteita ja sitoutumista yhteisiin periaatteisiin, mikä näkyy suunnitelmissa usein kahtena erilaisena tavoitevuotena. Toisella tähdätään noin 12 vuoden mittaisella jaksolla ja toisella katsotaan pidemmälle tulevaisuuteen, esimerkiksi 30–40 vuoden päähän.
Kaupunkiseudullinen suunnittelu murroksessa
Vaikka kaupunkiseudullinen suunnittelu vaatii pitkälle tulevaisuuteen suuntaavaa otetta, täytyy suunnittelussa myös varautua yllättävämpiin muutoksiin ja lyhyen aikavälin toimenpiteisiin. Kuten koronakriisi on näyttänyt, etätyön yleistyminen ja asumispreferenssien muutokset vaikuttavat kaupungistumisen tahtiin. Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset heijastuvat myös kaupunkiseutujen elinkeinotoimintaan etenkin Itä-Suomen kaupunkiseuduilla ja energian hinnan ja asumisen kustannusten nousu näkyy kaikilla kaupunkiseuduilla. Myös hyvinvointialueuudistus muuttaa kuntien investointikykyä kaupunkiseudun kehittämiseen, mikä aiheuttaa omat haasteensa investoinneille ja esimerkiksi jo koronakriisistä kärsineen joukkoliikenteen tukemiselle. Myös hiilineutraalisuustavoite vuodet 2025, 2030 ja 2035 lähestyvät kovalla tahdilla, mikä vaatii kaupunkiseuduilta yhä nopeampia ja vaikuttavampia tekoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Niin ikään vähenevä ja ikääntyvä väestö pakottaa kaupunkiseudut asettamaan realistisempia kasvutavoitteita ja karsimaan kuluja. Valtiolta tarvitaan tukea kaupunkiseutujen kehittämiseen ja esimerkiksi MAL-sopimusmenettelyt ovat erinomainen tapa muodostaa kumppanuus kuntien ja valtion välille. Myös uudenlaiset sopimukselliset suhteet ja valtion tuki myös pienemmille kaupunkiseuduille ovat tarpeen.
Mervi Hemminki työskentelee kaupunkisuunnittelun asiantuntijana Kuntaliitossa. Blogiteksti juontaa MAL-verkoston, ympäristöministeriön ja Kuntaliiton Kaupunkiseutusuunnittelun uudet mallit – vertaistuki ja hyvät käytännöt -yhteistyöhankkeen KAUPSU-kyselyn ja -keskustelujen tuloksista. Lue lisää KAUPSU-hankkeesta: kuntaliitto.fi/kaupsu
