LÄHIYMPÄRISTÖJEN KEHITTÄMINEN KAUPUNKIKUDOSTEN JA TOIMINNALLISEN SEKOITTUNEISUUDEN NÄKÖKULMASTA

Maankäytön tai yhdyskuntarakenteen sekoittuneisuudella tarkoitetaan käytäntöä, jossa enemmän kuin yhdentyyppistä toimintaa kuten asumista, työpaikkoja tai palveluita osoitetaan samaan rakennukseen, rakennusryhmiin tai tietylle alueelle. Yhdyskuntarakenteen tiiviys ja erilaisten käyttötarkoitusten sekoittuneisuus vähentävät liikkumistarvetta ja erityisesti kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia arkimatkoilla. Alueen käyttötarkoituksen sekoittuneisuus mahdollistaa paikallisten palveluiden menestymisen ja alueen elävyyden, kun palveluilla on käyttäjiä eri vuorokauden aikoina. Asumisen, palveluiden ja työpaikkojen toiminnallisella sekoittamisella on positiivista vaikutusta myös ympäristön viihtyisyyteen muun muassa viherympäristöjen, jalankulun hyvän aseman ja kaupunkitilan visuaalisen monimuotoisuuden ohella. Koska sekoittuneella maankäytöllä voidaan tukea erityisesti lihasvoimalla liikkumista, sillä on myös kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Suomessa yhdyskuntarakenteen hajautuminen on taittunut etenkin suurilla kaupunkiseuduilla, mutta työ- ja asiointimatkat ovat yhä pidentyneet. Täydennysrakentaminen on ollut merkittävämpää asumisen kuin työpaikkojen ja palveluiden sijoittumisen osalta. Pelkän asumisen täydennysrakentaminen hyvin saavutettaville alueille ei kuitenkaan lisää kestäviä liikkumistapoja, mikäli työpaikat ja palvelut sijaitsevat kaukana asumisesta. Yhdyskuntarakenteen eheytymistä onkin pyritty edistämään suunnittelemalla toiminnallisesti sekoittunutta rakennetta. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on kehitetty erilaisia paikkatietopohjaisia laskentamenetelmiä käyttötarkoitusten ja maankäytön sekoittuneisuuden arviointiin, mutta toistaiseksi Suomen oloihin soveltuvaa, kokonaisvaltaista, paikkatietoaineistoihin pohjautuvaa määrittelyä ei ole tehty. Myöskään sekoittuneisuuden ilmenemistä erilaisten alueiden kaavoituksessa ei seurata.

Hankkeessa tarkastellaan kaupunkiseudun eri osien elinvoiman, laadun ja toiminnallisuuden kehittämistä kaupunkikudosten teorian viitekehyksestä. Yhteiskehittelyyn perustuvassa menetelmässä kaupunkien lähiympäristöjä kehitetään tyypittelemällä toimintoja toiminnallisen monipuolisuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden ja SYKEn rakennetun ympäristön aineistojen pohjalta. Työn tavoitteena on kehittää sekoittuneisuusindeksi, jota voidaan hyödyntää eri kaupunkikudosten alueiden kehittämiseen eri mittakaavatasoilla aina lähiympäristöstä kaupunkiseutuun. Sekoittuneisuusindeksin laadinnassa mittakaava liittyy myös kaupunkikudoksiin: jalankulkukaupungin kudoksessa sekoittuneisuutta tarkastellaan etupäässä lähiympäristön näkökulmasta, kun taas autokaupungin kudoksessa myös laajemmin koko seudun näkökulmasta. Toiminnallisen sekoittamisen tavoitetta ja tarkoituksenmukaisuutta pohditaan erilaisten alueiden kehittämistarpeiden kannalta kaupunkikudokset huomioiden. Sekoittuneisuuden menetelmiä sovelletaan 3–6 kaupungissa tai kaupunkiseudulla yhteistyössä MAL-verkoston kanssa.

Yhteyshenkilöt:
SYKE: Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus, ville.helminen@ymparisto.fi,
Maija Tiitu, Suomen ympäristökeskus, maija.tiitu@ymparisto.fi
MAL-verkosto: Kati-Jasmin Kosonen, MAL-verkoston koordinaatio, kati-jasmin.kosonen@tampereenseutu.fi